Näin olisi yli kahdenkymmenen treenivuoden jälkeen ensimmäiset penkkipunnerruskisat noin viikon kuluttua. Ämmän Voima ry järjestää Suomussalmella Ämmän Nostot -penkkipunnerruskilpailun lauantaina 5.4.
Kisa valikoitui ensimmäiseksi läheisen sijainnin perusteella, ja lisäksi nyt huhtikuun alusta alkaen voin ylipäätään osallistua SVNL:n kisoihin. Ensikertalaisella lisenssin ostettuaan (vuonna 2025 95 euroa, sis. antidopinglisenssin) tulee olla kolme kuukautta antidopingtestauksen piirissä ennen kisoihin osallistumista. Ostin lisenssin (sekä paikallisen voimanostoseuran jäsenyyden) heti 1.1.2025 joten 1.4. alkaen voin osallistua kisoihin. Ämmän Nostot on siis ajallisesti juuri sopivasti minulle.
Miksi penkkipunnerruskisoihin nyt?
Tosiaan, yli kaksikymmentä vuotta saliharjoittelua siihen meni kunnes kilpailutoiminta penkkipunnerruksessa alkoi kiinnostaa sen verran että ilmoittauduin kisoihin. Eikä nämä tule olemaan viimeiset. Olen itsekin pohdiskellut mikä siinä on pohjimmainen syy.
Vaikka olen treeniuran alusta asti panostanut penkkiin pikkuisen enemmän kuin muihin liikkeisiin ja tuloksetkin siinä on olleet kohtalaisia, kilpailu ei ole ikinä kiinnostanut minua edes vähissä määrin. 2008-2010 vuosina vielä juniori-ikäisenä nostajana menestystä olisi voinut tullakin ja paikalliset kilpailevat voimanostajat houkuttelivat mukaan kisoihin, mutta mitaleilla tai kisasaavutuksilla ei ole minulle ollut milloinkaan merkitystä.
Mikä on muuttunut nyt verrattuna menneeseen kahteenkymmeneen vuoteen?
Kuten mainitsin, salilla olen treenannut yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Niistä varsinkin vuodet 2018-tammikuuhun 2024 olivat hyvin rikkonaisia. Motivaation kanssa oli ongelmia ja treenit olivat 3-8kk harjoittelua, sitten saman verran taukoa. Kunnes heinäkuusta 2022 alkaen lopetin treenaamisen kokonaan. Mielenkiinto salia kohtaan oli aivan poissa. Olin jo varma että tuskin koskaan tulen enää salilla käymään, ainakaan tavoitteellinen harjoittelu mielessä.
Kaikki kuitenkin muuttui tammikuussa 2024. Lopetin työnantajalla stressaavan esimiestehtävän ja siirryin takaisin rivityöntekijäksi. Pääajatus siinä oli se että saan aikaa olla perheen kanssa ja stressitasot alas. Työ vei aivan liikaa aikaa vapaallakin, jos ei konkreettisesti sähköpostihommissa tai muussa niin ainakin ajatuksen tasolla.
Samalla kun työnkuva vaihtui, päässä napsahti jotain. Tunsin saaneeni oman ajan takaisin, ja heti tuli tunne että voisin palata salille. Ihan vain pientä vetreyttävää jumppaa tekemään.
Lopulta sitä vetreyttävää jumppaa tehtiin 190 kilolla sarjaa penkissä.
Nyt meno treeneissä on hieman rauhoittunut ja mennyt fiksumpaan suuntaan Juho Kuusisaaren valmennuksessa, mutta jospa noihin painoihin palataan vielä jossain vaiheessa kisatyylisillä nostoilla.
Kun aloitin treenit tammikuussa 2024, en olisi uskonut että saan itseni vielä tälle tasolle salituloksissa. Tässä kuitenkin nälkä on kasvanut syödessä, ja nyt aion katsoa mihin oma potentiaalini riittää penkkipunnerruksen saralla.
Tämä ei kuitenkaan vielä selitä kiinnostusta kilpailuun, niitä varten pitää mennä vielä syvemmälle ajatuksiin.
Olen huomannut että into treenaamiseen voi loppua, jossakin vaiheessa ehkä lopullisestikin. Nyt kun ikää on 38 vuotta, marraskuussa 39, alan huomaamaan että nyt on viimeinen mahdollisuus ulosmitata oma potentiaalini penkissä ennen kuin ikä alkaa jarruttamaan treenejä reilummin. Onko oma salipenkkimaksimi 205 kiloa? 220? Olisiko mahdollista nostaa se 200 kiloa ihan kisanostona? Tulevina aikoina ja vuosina sen näkee.
Kilpailemalla, minun on mahdollista jättää jotain konkreettista muistoa itselleni kaikista näistä treenivuosista mitä takana on.
Edelleenkään kisoissa menestyminen ei ole se päämotivaattori minulle, vaan teen kilpailemisen itseni vuoksi.
Nuorena en ajattellut että treenaaminen voisi joskus ehkä loppuakin. Silloin salilla käyminen oli tärkeintä elämässä. Nyt tuon paikan on ottanut oma perhe, mutta tärkeä osa saliharjoittelu on elämääni edelleen ja motivaatio harjoitteluun on ehkä kovempi kuin koskaan.
Eli yhteen lauseeseen kieli poskessa tiivistettynä, tämä kilpaileminen on vain merkki lähestyvästä 40:n kriisistä. 😁
Suhtautuminen ensimmäisiin kisoihin
Varsinkin näihin ensimmäisiin kisoihin suhtaudun ”hyvän mielen kisoina”. Tarkoittaen että tavoitteenani on saada kolme hyväksyttyä nostoa ja siinä sivussa tulosraja SM-kisoihin. Treeneissä kisoihin ei ole erillistä valmistautumista, vaan ajattelen kisoja yhtenä treeninä ja nostot ovat sellaisia varmoja nostoja. Tutustumista kisaan tapahtumana enemmäkin, punnituksineen ja lämmittelyineen.
Odotan mielenkiinnolla Ämmän Nostot -penkkikisaa. Pyrin omalta osaltani järjestämään mukavan kisatapahtuman katsojille ja muille kanssanostajille. Vaikka vielä ei ole minkäänlaista kisajännitystä, voi siinä kisa-aamulla alkaa jonkinlaista kisatärinää ilmestymään.